Translate

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Viimeinen viikko.....


Viimeinen viikko. Joiltain osin koko viikko oli täydellistä kadonneen motivaation metsästämistä, mutta aina jonkin puun juurelta se löytyi ja auttoi eteenpäin.

Maanantaina asentelimme saneeraustyömaalla kaapeleita valmiiksi seinien ja katon peltirunkoihin.
Vaikka koko päivän yritti miettiä jotakin muuta, päällimmäinen ajatus oli aina sama: "Viimeinen viikko, viimeinen viikko"
Löydetty jälleen kaapeleita 50- luvulta. Tämä kaapeli asennetaan seinän rakenteiden päälle ja päälle vedetään vain rappaus.

Tiistaina aloimme tehdä saneraaustyömaalla betoni/ tiiliseiniin uria ja reikiä kaapeleita ja kojerasioita varten. Minä porasin ontelot kojerasioille ja työkaveri sahasi urat koneella. Tämän jälkeen urat piti puhdistaa taltalla ja vasaralla

 Iltapäivällä minut heitettiin kotiin. Minulle oli vain sanottu "tiistaina sinut heitetään kahelta kotiin ja kolmelta joku hakee sinut. Jonnekkin tilaisuuteen"
Kolmelta minut sitten haettiin esittelytilaisuuteen, jossa oli muitakin ulkomailla olleita opiskelijoita.
Seuraavan päivän lehdestä sitten luettiin
Keskiviikko ja torstai meni käytännössä tehden seiniin ura ja onteloita. Lisäksi asensimme kojerasiat onteloihin kipsimassalla.






Keskiviikkona iltapivällä sosiaalitilat saivat vielä viimeisen silauksen.






Perjantai......

Heräsin aamulla seitsemän aikaan ja kävin suihkussa. Mietin, että se olisi viimenen suihku Saksassa. Tein aamupalaksi kahvia ja leipää miettien kokoajan, että se olisi viimeinen aamupalani Saksassa. Yhdeksältä minua tultaisiin hakemaan ja alkaisin matkani kotiin päin Paderbornin rautatieasemalta. Tänään olisi viimeinen päiväni Saksan kamaralla. Olin iloinen, että pääsisin kotiin. Olin surullinen, koska joutuisin kotiin. Olin jopa osittain vihainen.
Taakse pitäsisi jättää joukko ihmisiä, jotka olivat ottaneet minut hyvin vastaan. Minun pitäisi lähteä niiden luo, jotka jo tunnen, joita odotan, jotka odottavat minua.
Bye bye halpa, sateinen ja mielenkiintoinen Saksa
Welcome luminen, kylmä ja syrjäinen paikka, jota kodiksi kutsun. Suomi

Junamatkan aikana en osannut oikein ajatella mitään. Düsseldorffin lentokentälle päästyäni laitoin Suomeen viestiä olinpaikastani. Sain vastaukseksi "Sitähän ollaan melkein jo kotona"
Totta. Enää joitakin tunteja niin olisin 500 kilometrin päässä kotoa. Siitä kaksi tuntia ja matkaa olisi enää 90 kilometriä.
Auf wiedersehen, Paderborn


Tschüss Deutchland!
Mutta kaikki loppuu ajallaan. Myös tämä reissuni. Nyt tiedän millaista ulkomailla työskentely on. Voin hyvillä mielin palata kotiin, purkaa laukut ja nukahtaa omaan sänkyyni. Kokemus oli mieletön ja unohtumaton. Tapasin liudan mahtavia ihmisiä, tutustuin lukemattomiin paikkoihin ja tapoihin. Opin vieraasta kultturista ja vierasta kieltä. Jos jollakulla on vastaavanlainen hinku lähteä ulkomaille voin sanoa kokemuksen rintaäänellä: ANNA PALAA!
Danke Schön!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti